Onko olemassa mitään parempaa kuin lapsuuden joulut?  Ne ovat täynnä satua ja taikaa, lapsuuden viattomuutta.  Kukaan ei ole yhtä onnellinen kuin lapsi jouluna.

Entä nyt?  Ei ole edes lunta, joulutunnelmasta puhumattakaan.  Tiedän, etten enää koskaan saa lapsuuden joulujani takaisin.  Ehkä juuri se tekeekin niistä niin haikean suloisia.

On rankkaa kasvaa aikuiseksi.

Story of a girl

This is the story of a girl
Who cried a river and drowned the whole world
And while she looks so sad in photographs
I absolutely love her
When she smiles

How many days in a year
She woke up with hope but she only found tears?
I can be so insincere
Making the promises never for real
As long as she stands there waiting
Wearing the holes in the souls of her shoes
How many days disappear?
You look in the mirror so how do you choose?

And the clothes that you wear
Look swell the next day
Your hair never falls in quite the same way
You never seem to run out of things to say

This is the story of a girl
And while she looks so sad in photographs
I absolutely love her
When she smiles

How many lovers would stay?
Just to put up with this shit day after day
How did we wind up this way?
Watching our mouths for the words that we say
As long as we stand here waiting
Wearing the clothes on the souls of our shoes
How do we get there today?
When we're walking too far for the price of her shoes

And the clothes that you wear
Look swell the next day
Your hair never falls in quite the same way
You never seem to run out of things to say

This is the story of a girl
Who cried a river and drowned the whole world
And while she looks so sad in photographs
I absolutely love her
When she smiles

And the clothes that you wear
Look swell the next day
Your hair never falls in quite the same way
You never seem to run out of things to say

This is the story of a girl
Who cried a river and drowned the whole world
And while she looks so sad in photographs
I absolutely love her

This is the story of a girl
Her pretty face she hid from the world
And while she looks so sad and lonely there
I absolutely love her

This is the story of a girl
Who cried a river and drowned the whole world
And while she looks so sad in photographs
I absolutely love her
When she smiles
When she smiles!

3 Doors Down 

Ihmisten ei koskaan pitäisi kadehtia laihoja/hoikkia ihmisiä.  Okei, on ehkä hienoa omistaa täydellinen kroppa, mutta mitä kaikkea sen eteen joutuukaan tekemään?  Päiviä pelkän vissyn voimalla ja henkihieverissä itsensä rääkkäämistä aerobic-tunneilla.  Ihanaa?  Sitten tulee vielä ihmisiä sanomaan: "Voi kun sä oot noin laiha!  Oispa ihanaa jos mullakin tollaset geenit."  Geenit!!??!  Ei siinä ole mistään geeneistä kyse.  Se vaatii puhdasta tahdonvoimaa, sitä että oikeasti haluaa olla täydellinen.  Ja vaikka olisi kuinka laiha ja kaunis, ei siltikään ole tyytyväinen.  Mikään ei ikinä riitä.

Oma kroppani ei ole läheskään niin täydellinen kuin parhaimpina päivinäni.  Miksi jaksaisin sitä rääkkiä, kun tiedän etten koskaan ole tyytyväinen?  Kunhan olen muuten tarpeeksi huoliteltu ja tyylikäs.  Niistä en luovu.

Joutsenet

Voit sanoa mitä haluat
Se ei tunnu, se ei kosketa
Mene vaan, mene vaan
Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
Eikä sirkus tai sata hattaraa
Mene vaan, mene vaan
En kävele vastaan
Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
Älä järjetön enää kapinoi
Mene vaan

Lumi on syönyt kaiken
Routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
Unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
Lähtisin
Mut se vaan ei mee enää niin
Ei mikään mee enää niin

Aina kovaa
Ei ikinä pehmeää
Enkeleitä ei meille riitäkään
Mene vaan
Mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
Mene vaan
Sitä, mitä koitin sussa koskettaa
tajusin: ei oo olemassakaan
Aika kuole ei tappamallakaan
Mene vaan

Sä et ehdi
juosta enää junaan viimeiseen
Et ehdi enää
Jos et jo mee

PMMP

Voit sanoa mitä haluat
Se ei tunnu, se ei kosketa

Miksi niin usein tuntuu tuolta?  Tulee SE olo: kukaan ei voi sanoa enää mitään uutta, kaikki tarpeellinen (ja tarpeetonkin) on jo sanottu.  Lauseet ja tilanteet toistavat itseään. Pyöritään pyörässä, josta ei pääse pois.  Ilma on tunkkaista, haluaisi vaan kauas pois hengittämään uutta, raikasta ilmaa, uusien ajatusten lähteille.

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan

Miten minusta tuli maailman surullisin tyttö?  Ei täydellisen tytön kulissielämä olekaan toteutunut unelma, vaan se syövyttää hiljalleen sisältä päin.  Kun joskus pystyisikin taas nauramaan, aidosti.

Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi

Näin se menee.  Vaikka haluaisit kuinka omistaa toisen, et voi, se ei ole mahdollista.  Ihmisen on kestettävä se, että lopulta jokainen on aina yksin.  Itseäsi et voi paeta.  Kuuntele itseäsi.  Opettele elämään ITSESI kanssa.

Unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin

Aina uudet unelmat, taas jotakin, mitä haluat enemmän kuin mitään muuta, ja vain harvat unelmat toteutuvat.  Ja kun toteutuvatkin- sekään ei riitä.  Mikään ei riitä. Ikinä.

Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää

Kyllä, mutta joskus ne jäljet ovat niin pieniä, ettei niitä huomaa.  Unohdat niiden olemassaolon.  Toiset jäljet muistaa aina, aivan kuin ne polttaisivat ihollasi.  Ja vaikka haluaisitkin unohtaa, et pysty.

Sitä, mitä koitin sussa koskettaa
tajusin: ei oo olemassakaan

Tämä on sinulle rakas K.  Minä tyhmä tyttö, miten luulinkaan voivani koskettaa sinua?  Mannerjäätikönkin sulattaminen onnistuisi helpommin.

Pus.